Viikko 47

Viikko on taas mennyt ihan supernopeesti. Oon tehnyt tällä viikolla enemmän asioita, kuin oon viel koskaan tehnyt täällä viikkosin. Mun "liikkuminen" kesti KOLME päivää :DD Maanantaina kävin Hervannan uimahallissa uimassa, kun oli vain naistenvuoro. Se on niin pieni halli jossai maan alla, että ei sinne edes meinannut mahtua muutamaa naista. Aika mukavaa sillain, että on järjestetty naisten uimavuoro, jossa ikäraja on vielä 17-vuotta. Ei ollut s kiljuvat kakarat pärskimäs vettä joka puolella. :)
Tiistaina kävin tutustumassa kuminauhajumpassa. En muuten mene toista kertaa. Siellä oli mun lisäks 4 muuta ja se vetäjä on venäläinen. Ei mulla venäläisiä mitään vastaan ole, mutta sen suomi oli niin huonoa, että en saanut yhtään selvää sen sanoista :D Nojoo oli se muuten ihan mukavaa, taas jälleen edes sain jotain aikaan. Ja lihakset tuli kipeeksi. Ja urheilu jatkuu vielä...

Keskiviikkona pyörittelin mun 1,2kg hulavannetta :D "kuntopiiri" kesti 30 minuuttia ja täytyy kyllä myöntää, että oli helkutin tehokas väline. Ostin vanteen varmaan kesällä jo, mutta en ollut saanut vielä aikaiseksi kokeilla sitä dvd:tä joka mukana tuli. No kokeiltua tuli ja aijon kyllä jatkossakin tehdä sillä.
Illalla sain raahattua Petjan katsomaan Twilightia. Ei mun hirveesti tarvinnut raahata, lähti se ihan mielenkiinnolla, vaikka ei oo kattonut yhtään niitä aikasempia leffoi. Mä taas oon kattonu ne leffat ja lukenut kirjatkin. Taas täytyy vaan myöntää, että kun on lukenut kirjan, leffa tuntuu ihan tyhmältä. On ne kirjat aina vain parempia, mutta kyllä se leffakin oli kiva :)

Hii, torstai oli mun ylpeyden päivä! Ei se teille muille varmaan mitään sano, mutta mulle sanoo. Kävin Laviassa illalla kaverin luona PartyLite -kutsuilla. Ne on sellaiset "kynttilä"-kutsut, sieltä voi tilata esim. kynttilöitä ja kaikenlaisia muita todella hienoja somisteita ja muuta sisustustavaraa. Niin, menin sinne Petjan AUTOLLA! IHAN YKSIN! :D En oo ajanut varmaan 10 kilometriä pitempää matkaa yksin manuaalivaihteisella autolla. Tampereelta Kpäähän oon ajanut vain sillain, että Petja on ollut mukana, mutta eilen ajoin yksin. Pelotti aivan järkyttävästi aluks, mutta sammutin auton tasan kerran ja sekin tapahtu jo onneks Laviassa :D Ja takasin Hervantaankin pääsin todella mukavasti. Nyt voin sanoa, että oon kohdannut mun "ajopelon" :) Huomenna sitten töitten jälkeen kohti Kankaanpäätä :)

The battle can begin

Otsikon oikeinkirjoituksesta en tiedä, mutta tuo on nyt mun motto ainakin seuraavan viikon. Nii, oon päättänyt TEHDÄ jotain. Kirjoitin itelleni "harjoitusohjelman". En tiedä millainen "valmentaja" voin olla itelleni, mutta huomisesta alkava ohjelma sisältää niitä juttuja joita haluan nyt tehdä tän hetkisellä budjetilla :D Selkeetä? No ei ole :D Kokeilen ainakin viikon ja katotaan jos jaksan tehä tota vielä lisää...

Ja ajatushan lähti siitä, että kiinnostuin kuollakseni kuntonyrkkeilystä. Kyseistä lajia en oo siis koskaan kokeillut, mutta jotenkin vain tajusin et haluan kokeilla sitä. Tähän ohjelmaan ei kyllä valitettavasti kuulu kuntonyrkkeilyä, mutta se sai mut tekeen jotain. Kuntonyrkkeily on vähän liian suuri pala tän hetkiselle lompsan paksuudelle. 135 euroa maksaa kevätjäsenyys, toivon, että saan joululahjasponssausta sen verran, että voin aloittaa nyrkkeilyn :D Mutta niin mun reeniohjelmaan. Siihen kuuluu uintia ja lenkkeilyä, sekä meen kokeileen tähän lähelle muutamaa "jumppaa" käsipainoilla ja kuminauhalla. Kertamaksu on kylläkin 6 euroa, mutta nyt on oikiasti tehtävä jotain ennekuin muutun kokonaan sohvaperunaksi :D Joten toivotan onnea itselleni koitokseen :D Tehkää myös te niin :)

"THE BATTLE CAN BEGIN"

:D

Tää on Annalle ;) ja tietysti myös muillekin

Kiusaan vaan ;) Jotenkin sain motivaatiota alkaa työstään pullataikinaa. Olin ihan varma et ei siitä mitään tuu :D ja siinä vaihees kun oottelin taikinan "turpoamista" olin aivan varma että ei ne nouse, mutta nousi ne ! Oli ihka ensimmäinen kerta kun tein IHAN yksin pullia. On niitä mummun kans tehty satoja, mutta nyt tein itse :D Mummun kanssa tekemät on kyllä luultavasti parempia...

Anna kärsi siellä meren toisella puolella :DDDD

Kahvia ja sitten maistaan !

Väsyttää

Tänään on ollut todella outo päivä. Heräsin joskus puol kuuden maissa. Petja lähti Ilmajoelle tekeen työjuttui ja mä läksin töihin. Onneksi ei ollut kuin kakstuntinen, eikä Raxissa ollut edes kovin sotkuista. Mitä nyt joku oli käytännössä valellut lattiaa mansikkahillolla :D
Töissä vaan tein mitä ennenkin, en ajatellut varmaan kahteen tuntiin mitään muuta kuin lattian luuttaamista. Menin niin kuin aave paikasta toiseen :D Kummallista....

Sitten kotiin päästyäni söin nopeeta lautallisen muroja, heti se jälkeen heittäydyin takasin petiin. Hehheee siinä se päivä sitten menikin. Heräsin kahelta, kun Petja soitteli töistä. Tuntui, että voisin nukkuu vielä vaikka muutaman tunnin lisääkin. Huomaa kyllä, että tollaset aikaset herätykset alkaa ottaan veronsa. Herään siis ke - la siinä puol viiden ja puol kuuden välillä. Ei kivaa, mutta sillä se vuokra tällä hetkellä maksetaan.

Sitten RUOKAA! Kamala nälkä, mutta ei jaksasi alkaa kyhään mitään. Lämmitin eilisestä jääneen kalapiffin ja tein munakasta tomaatin ja kurkun kera. Nälkä jäi vieläkin, mutta ihan sama.  :D

Koomausmurkinaa :D

Tän päivän kohokohta on tämä!

TITIDITTIDII.....

UU Namm <3

Käväsin kaupassa hakemassa leipää ja maitoa, mukaan tarttui myös vähän hemmotteluruokaa. Suklaata ja munkkia <3 

Seuraavaks mun ilta jatkuu luultavasti parhaan ystäväni kanssa, eli tv:n seurassa. Kauniit ja rohkeat, Emmerdale, Uutiset, Salkkarit ja viimisenä Greyn Anatomia. Nukkumaan.

Toivotonta ! Tylsää! Pitää mun kyllä siivotakin, kun en päivällä saanut mitään aikaan. Pölyjen pyyhintään ja imurointiin menee itseasiassa todella kauan vajaan 60 m2 kämpässä :D Älkää huoliko, en aijo istua loppu iltaa sohvalla :D Ihan oman terveydenkin kannalta...

Hii, siitä on kyllä jo aikaa kun pakotin Petjan Ikeaan ostoksille. Mukaan tarttui 3 valaisinta, taulu ja muutama tarpeellinen kulho. Tässä kuvasatoa.

Ja tänään sain kauan kaivatun talvitakin. Tilasin Ellokselta sellasen valkoisen ahkkan talvitakin. Kyllä meinaan oon palellut tossa bussipysäkillä aamuisin puol seitsemän kun "riennän niin iloisena töihin". Kuulostaa taas niin kivalta tuokin edellinen, mutta niin se on. Haaveilen jo aloittaa uuden työpaikan etsintä, mutta en tiiä jaksanko. Olis niin kiva päästä vaikka Sokokselle töihin. Ei tarvis niska limas siivota muitten sotkuja...

Tän kans ei tarvi palella enään :)

"Ei" on vaikea sanoa (varsinkin pomolle)

Otsikko kertoo kaiken. Ei -sana on oikiasti vaikea sana :D Huominen päivä lyhyesti tiivistettynä. JA vain siksi koska en osaa sanoa ei...

3.30 Herätys --> aamupala
4.32 Bussille lähtee keskustorille
n. 5.00 Siivoan ensimmäisen kohteen
7.48 juoksen hikihatussa bussille kohti Pirkkalaa
8.30 alotan toisen kohteen siivoamisen
14.30 lopetan siivoamisen
--> hikihatussa taas keskustorille
n.15.33 bussi kohti Kankaanpäätä

Kotona pääsen syömään, jos en ole jo kuollut nälkään. Onneksi kuitenkin irtokarkit ja Rainbown kanaleipä on keksitty.

Inhottaa olla välillä liian "kiltti". Noo rahaa kuitenkin tarvitsen, joten ei vissiin pitäis valittaa...

Sitten lisää kuulumisia. TÄÄLLÄ EI OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN. Siinä se. Haluaisin jo kouluun! Tutustuis uusiin ihmisiin ja sais jotakin tekemistä kuin lattioiden hinkkaamista, kotona tiskausta tai pyykkäystä. Meillä ei oo astianpesukonetta, joten juuri äskenkin tiskasin varmaan 3 päivän tiskit. Eikä siinä mennyt mun kallisarvoista aikaa kuin yli tunti. Ei sillä että mulla muka tärkeämpää tekemistä olisi :D

Niin siitä koulusta. Mulla ei ole hajuakaan mitä haluaisin tehdä. Niimpä olen päättänyt hakea kaikkiin koulutuksiin, jotka kiinnostavat mua. Viime keväänä olleet röntgenhoitajan ja liiketalouden tutkinnot ovat yhä hakulistalla, lisäksi mukaan tulee sosionominntutkinto niin amk, että (luultavasti) yliopisto tutkintona. Mun pitäis varmaan myös harkita, jos hakisin myös muualle kuin Tampereelle, mutta se on niin vaikeeta. Just saatiin kämppä Petjan kanssa. Mutta tänne kuitenkin niin vaikea päästä, kun on niin paljon muitakin kiinnostuneita ja ehkä myös fiksumpia. Nyyh, kai mä siivoilen koko lopun elämäni... Ei vaan, niin ei saa käydä :D

Lisäksi odotan jo joulua kuin kuuta nousevaa. Mulla on jo yks lahja valmiina (Petjalle). En mä ehkä sitä lahjojen ostamista odota, mutta lunta ja joulukoristeita. "Alistuin" jo laittamaan jouluvalot parvekkeen kaiteelle :D Muutamalla muullakin oli jo kuitenkin meidän talossa sellaiset, joten mulle tuli kuume hankkia meillekin sellaiset. Okei myönnän muutakin. Ostin Sokokselta, kun siellä oli asiakasomistajapäivät. Kaikista tuotteista sai 15% alennusta. Muutaman roposen säästin siinäkin :) Nyt odotan sitä, että pääsen leipomaan pipareita <3 :D

Saa haukkua

Koljat on ollut meillä nyt 3 päivää ja voin kertoa todeksi, että itken kun kirjoitan tätä juttua. Itseasiassa olen itkenyt viimeiset kaksi päivää. Mun sisällä on yhtäaikaa niin kamala kuin helpottunutkin fiilis. Viemme Koljatin huomenna kotiin Alajärvelle.

Torstai ilta meni todella hyvin, kun saavuimme kotio Koljatin kanssa. Automatkakin sujui täydellisesti, vaikka luonnonvoimat vähän hidastivat matkaa. Satasen rajotuksella ajettiin väliin jopa 40 km/h lumisateen vuoksi. Eka yökin meni tosi hyvin, ei itkenyt takaisin kotio yhtään. Perjantaina huomasin, että koira seuraa meitä melkein koko ajan. Olin kyllä tietoinen koiralle mahdollisesti aiheutuvasta eroahdistuksesta kodinvaihdon myötä. Mutta en todellakaan osannut kuvitella, että se voi olla niin paha.  Koljat seurasi meitä siis todella paljon, ikään kuin vahti ettei lähdetä minnekään. Ja eihän me voitu sitten lähteäkään minnekään. Olimme nämä kolme päivää niin että jompi kumpi oli koko ajan kotona, koska Koljat jäi haukkumaan jos sen jätti yksin hetkeksikään. Se raapi oven karmeja ja ovia. Yritin heti alkaa totuttamaan sitä yksin oloon ihan alusta lähtien. Laitoin sen toiseen huoneeseen ja palkitsin kun koira oli kiltisti. Koira myös on tähän mennessä merkinnyt meidän sängyn ja "uuden" sohvan sillä välillä kun olimme saunassa. Torua koiraa ei voinut näistä teoista, koska emme saaneet sitä kiinni yksinteossa. Ei koira ymmärrä mitä se on tehnyt väärin, jos koiraa kurittaa vasta kymmenien minuuttien päästä teosta.

Soittelimme edellisen omistajan kanssa ja hän ymmärsi tilanteemme hyvin. Yritimme kuitenkin vielä katsoa miten koljat pärjäisi jos oikeasti jättäisi yksin kotiin vähän pitemmäksi ajaksi. No tänään jätin Koljatin yksin, kun menin pihalle. Olin poissa puolisen tuntia ja Petja oli onneksi Jämilla hiihtääs. Latasin netistä nauhurin, joka nauhoittaa tietyn korkuiset äänet. Kotiin tullessa kuulin koiran haukkuvan jo rapussa alaovella. Katsoin ja kuuntelin ääniraidan ja erittäin surullisena huomattuani miten meni. Koljat haukkui käytännössä koko ajan. Pisin tauko oli 28 sekuntia, muuten haukuntaa kuului noin 2-5s välein.  Soiteltiin uudestaan omistajan kanssa ja lopulta päätimme, että Koljat menisi takaisin.

Olisin todella koko sydämestäni halunnut pitää Koljatin meillä, mutta minulla ei olisi riittänyt päättäväisyyttä ja voimaa sitoutua sen koulutukseen. Keskustelupalstoilla on kamalia juttuja koirista jolla on todella paha eroahdistus. Itken täällä nyt tänään sen takia, että minulla tulee todella ikävä Koljattia, kun eilen vielä itkin sitä miten voin parantaa koiran olon, niin että sen voi jättää kotiin yksin ilman kamalaa huolta miten se pärjää. Oikiasti kiinnyin koiraan voimakkaasti, Koljat tuntui jo perheenjäseneltä ja rakkaalta sellaiselta. Kaikki ei vain mene niin kuin saduissa.

Luulin ja toivon sen menevän, mutta nyt voin todeta että ajattelin itsekkäästi ja naiivisti. Luulin, että kaikki menee niin hyvin, varsinkin torstaina kun tulimme kotiin, mutta ei ne mennyt. Mua siis saas haukkua. En ollut ajatellut aivan loppuun asti asiaa eli miettinyt sitä mitä seurauksia tällä voisi olla. En miettinyt vastausta kysymykseen : Mitä tapahtuu, jos Koljat ei sopeude meille? Tunnen itseni tyhmäksi ja epäitsekkääksi. En varmaan ikinä unohda kuinka ihana koira Koljat oli muuten, se oli täydellinen lenkkikaveri ja sitä kuinka se kaipasi haleja ja leikkiseuraa.

Toivon Koljatille hyvää jatkoa ja että se pääsisi viettämään elämänsä loppuun yhdessä kodissa, missä sillä olisi hyvä olla eikä tarvitsi pelätä jäädä yksin. Jos olisin voittanut eilen lotossa olisin heti ostanut omakotitalon meille, jotta Koljat voisi jäädä niin ettei naapurit kiristele hampaitaan päivittäisen haukkumisen ja ulvomisen takia. Vieläkin toivoisin, että Koljat voisi jäädä. Syytän itseäni varmaan vielä kauan, että hain Koljatin tänne ja kolmen päivän päästä vien sen takaisin.

Mutta elämässä jokainen näköjään tekee virheitä ja omassa elämässäni lasken tämän pahaksi sellaiseksi. Olisi pitänyt ajatella asiat loppuun asti, olenko todella todella valmis ottamaan aikuisen koiran kerrostaloon? En haluaisi joutua heittelemään koiraa kodista toiseen. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen ja onnellinen siitä, että voimme viedä Koljatin takaisin ja pahalta tuntuu. Huomisesta tulee erittäin tunnepitoinen päivä. Yritän olla vahva, mutta tiedän että en pysty. Viimeiset päivät ovat olleet melkoista tunteiden myllerrystä jo nyt ja hermoni ovat olleet vähän hajalla. Eilen menin pää kipeänä ja silmät itkusta turvonneina nukkumaan.

Elämän pitää kuitenkin jatkua ja toivon, että pystyn jatkamaan sitä ilman ainaisia itsesyytöksiä.

Näköjään tuli vähän purettua... Toivottavasti joku tajuaa. Oikeasti mulla on todella paha mieli tän takia. ): Koljatilla tulee aina olemaan paikka mun mielessä, vaikka se ei meille jääkään. 

Poika nimeltä Koljat

Tekstin nimikin kertoo jo todella paljon. Koljat on 5- vuotiaan kääpiöpinseri pojan nimi, joka muuttaa meille nyt todennäköisesti torstaina. Eli meille tulee koira. Käytiin kattomassa poikaa viime lauantaina ja nyt se saa sitten uuden kodin meiltä. Vähän ehkä jännittää miten Koljat sopeutuu tänne :) Kaikinpuolin koira on todella valloittava poika. Näyttää erittäin kovikselta ja rohkealta kaverilta, mutta sisällä asustaa rapsutuksia ja haleja tarvitseva poika. Koljat, toisin sanoen kuulemma myös Koljatti, Tatti ja Martti :D (pojalla monia nimiä), pitää kissoista kovasti ja lasten (ihan pientenkin) kanssa viihtyy todella hyvin. Ainut, että se pelkää vähän miehiä ja on erittäin tietoinen omasta reviiristään. Koljat etsi uutta kotia, koska perheellä ei ole mahdollisuutta tarjota koiralle sellaista liikuntaa kuin se tarvitsee. Rakastuin siihen ja nyt saan tehdä piiiitkiä lenkkejä kaverin kanssa. Tälläistä mulle kuuluu nyt sitten :) Ei muuta.

Olin muuten sunnuntaina Kunkulla Mini-rogainingilla suunnistaas. Aah mä oon ylpee ittestäni ! En oo sitten taas sen jälkeen kun lopetin treenaamisen tehny noin piiitkää harjotusta. Kävelin/suunnistin 3 tuntia, rasteja keräättin vain 11, mutta vauhti ei päätä huimannutkaan. Kisan tarkotuksena oli siis 3 tunnin ja 5 tunnin sarjassa kerätä pisteitä keräämällä rasteja. Kaukasimmista rasteista sai tietysti eniten pisteitä. Ja palkinnoksi saatiin hyvää ruisleipää :D nojoo leipää tai ei, musta tuntu hyvältä liikkuu taas. Ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi jo kyllä takareisiä kiristää ja maalissa kiristi jo kaikkia lihaksia, mutta itselleni suurena yllätyksenä tänään ei ollut mikään paikka kipee. Jotain kummaa siinä kyllä on... Tästä tää liikunnallinen elämänrytmi taas lähtee oikeen kunnolla käyntiin. Illalla käveltiin Petjan kanssa tunnin lenkki ihanassa kirpeässä syys säässä. Torstaina saan sitten jo viedä Koljattia tutustumaan Hervannan metsiin. :)

Viihdyn täällä (:

Niin lupasin tänään vähän kirjotella lisää. Aattelin kertoa millainen paikka Hervanta on. Täällä on todella kiva asua. Kaikki on lähellä ja helposti saatavilla. Ihan tuossa Hervannan keskustassa on Kauppakeskus Duo. Matkaa meidän talolta on ehkä noin kilometri. Duosta löytyy kaikki mitä tarvitset normaaliin arkeen ja myös muuhun tarpeeseen. Duossa on kolme kunnon ruokakauppaa, eli vaihtoehtoja riittää. Sen lisäksi siellä on Tokmanni, Tiimari, Alko, UFF, Ninja, Kultajousi, Linkosuon kahvila, Subway, Kotipizza, muutama parturikampaamo, hammashoitola ja jne.... Kaikkea mahdollista siis! Ei tarvitset edes bussilla lähteä aina Tampereen keskustaan etsimään jotain tiettyä. Lisäksi täällä on kirjasto, uimahalli, (jota tosin en ole vielä uskaltanut testata) ainakin neljä kuntosalia, jotka kaikki on kyllä maksullisia, jäähalli ja urheilukenttiä.  Muutakin tietenkin löytyy....

Meidän lähikauppoja on Sale ja K-Market. Ne on vähän lähempänä kuin tuo Duo, ehkä noin puolimatkassa. Lenkkimaastot on todella lähellä myös. Kilometrin päässä on Suolijärven ulkoilukeskus, missä on purkkari, niin kuin eilen kirjotin. Eli tekemistä riittää, jos vain on aikaa ja jaksaa lähteä tutkimaan :D

Mitä ihmisiin tulee niin täällä on niitä paljon, varsinkin opiskelijoita. Täällä on Tampereen Teknillinen Yliopisto, mikä kerää opiskelijoita tooodella kaukaa asti. Vaihto-opiskelijoita on huikeasti ja välillä tuntuu, että kun kadulla kävelee näkee enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia. Mutta ei haittaa mua ainakaan yhtään. 

Elämä täällä on siis alkanut luistaa ihan hyvin. Olen kotiutunut hyvin ja voin alkaa jo sanomaan tätä kodiksi, vaikka koti on aina Kankaanpäässäkin :) Työrytmiin oon päässyt hyvin mukaan, vaikka niitäkin päiviä tulee vastaan, että lopetan tän ****** heti. Mutta kyllä noistakin päivistä selviän. Tää meidän kämppäkin näyttää jo ihan asuttavalta. Kaipaan kyllä vielä seinille jotain muutakin kuin pelkkää valkoista maalia :D Mutta mulla on jo ideoita, joista laitan kuvia tähän loppuun. Ja ai niin, vihdoin ja viimein sain laitettua mun puhelimesta sen keittön kuvan eli sekin löytyy lopusta. Aika taistelua se kyllä oli ja kirosin kännykän ja koneen moneen kertaan :DD

Kämppä alkaa siis olemaan myös tupari kunnossa, tosin siitä sen enempää en oo kerinnyt viel miettimään, mutta eiköhän tässä vielä aikaa ole kuitenkin. 

Nyt niitä kuvia! Tässä tulee muutama kuva mein kämpästä vielä (pieniä kivoja yksityiskohtia) ja sitten suunnitelmista mitkä pitää vielä toteuttaa ja tietysti se keittiön kuva !

Petjan palmut :D Se halus joskus tollaset, niin
kävin Ikeasta ostaas. 

Viltin, lehtien ja kauratyynyn "naulakko"

Mun aivan ihana ystävänpäivän kukka <3

Meillä ei oo vielä ollut lamppua ruokapöydän päällä,
mutta löydettiin tuollainen ihan kiva Clas Ohlsonilta.
Sitä ei saanut keskelle pöytää, mutta toimii tuossakin, pidän
noista kolmesta tuikkukipoista paljon :)

Uu nää mä haluan meidän television päälle. Sopis niin kivasti :) Ikeasta löysin
kerran kun kävin. Seuraavasta palkasta varaan 50€ noihin.

Haluaisin tilata netistä muutaman sisustustarran. Yksi olisi esimerkiksi sängyn päähän tuollainen.

Tässä se sitten on. Meidän pieni ja vaatimaton keittiö. Ei
se sen ihmeellisempi ole. :)

Mulla on tänäänkin siis vapaata, ei tie mitä keksin. Petjakin tulee koulusta jo puolen tunnin päästä. Mun pitäis varmaan kirjottaa TTY:n reksille, että mitä opiskelua se sellanen on, että kouluun mennää kymmeneen ja päästään kaheltatoista :D

Nojoo ehkä mä saan sen taivuteltua lähteen tänään Edeniin Nokialle. Onkohan siellä enää mitään ? Oon käynyt siellä joskus muksuna ja silloin siellä oli ainakin ihan mahtavaa :D Täytyy kattoo mitä tehään...

Ulkoilmailua

Siitä on taas pitkä aika, kun viimeksi olin täällä. Tuntuu vain, että on ollut koko ajan kiirettä eikä ole kerinnyt kirjottaa mitään. Mutta nyt mulla on aikaa! Mulla on tiistaisin aina vapaapäivä ja päätin tänään mennä vähän lenkille. Tuossa lähellä, noin kilsan päässä on Suolijärven ulkoilukeskus. En tiedä kuinka iso Suolijärvi on, mutta sitä kiertää purkkari ja sitten rantoja pitkin pieni kiva polku pitkospuineen. Maisemat tolla polulla on todella hienot! Ainakin omasta mielestäni. Tässä vähän kuvia sieltä. Onneksi ei tolloin vielä satanut (: Kuvat on puhelin laatua, valitettavasti :D

Terve taas ! :)

Joo en oo saanut sitten sitä keittiön kuvaa tänne :(  anteeksi ! Mua vaan niin pännii tää tietotekniikka...En saa lähetettyy bluetoothilla mun puhelimesta tähän koneeseen mitään ja usbikaan ei tuo tulosta...Murr vihaan tätä...:D
No joo ei siitä sen enempää, pyydän Petjan taas kerran auttaan.

En ole kirjotellu muutamaan päivään, mutta oon ollut niin väsynyt etten oo vain yksinkertaisesti jaksanu/viittiny. Mutta mulla on iloisia uutisia. Sain viime tiistaina töitä! Olin haastattelussa Tampereen Lähisiivouksessa ja sain työtä heti. Alotin siis siivoamaan ravintoloita jo torstaina. Tarkemmin sanottuna kylläkin yökerhoja, mutta toi ravintola kuulostaa jotenkin kauniimmalta ja ei niin sotkuselta mun korvaan ;D Oon ihan hyvillä mielin, että sain töitä, mutta aijon silti hakee vielä muihin paikkoihin, koska ei tosta niin paljon tienaa, mutta näillä mennään niin kauan kuin muuta löytyy. Joten jos käytte Tampereella Kuubassa ja Armaksessa ajatelkaa mua ja älkää sotkeko :DD

Tuon näköinen kansi, jos jotakuta
kiinnosti :)

Perjantaina tulin kotia käymään. Tyhjensin mun kirpputori pöydän, joka oli tällä kertaa vain kaks viikkoa, mutta kyllä sillä jo 50 tienas ja pääsi tavarasta eroon. Mentiin porukoitten kanssa mökillekin la-su yöksi. Siivottiin ja nautittiin syksyisestä tähtitaivaasta. Saunottiin, mutta ei kyllä uitu. Ja mun täytyy kertoa salaisuus, että en oo käynyt tänä kesänä omalla mökillä ollenkaan järvessä, kavereitten rannat on kyllä kaluttu, mutta ei omaa :D Tyhjennettiin äitin kanssa vielä kuoharipullokin mikä oli jäänyt hörhöistä :) Oikeesti mulla tulee ikävä tollasia viikonloppuja mökillä kun saa vain olla, eikä tartte miettiä mitään. Autoin iskää vintillä eli mun sanoin koristelin vintin keskeneräistä sisäkattoo jollakin jännällä folioteipillä :D Pian se meidän mökki näyttääkin ehkä asuttavalta niin ulkoa, että sisältä. Tänään illalla takaisin Hervantaan ja arki alkaa taas...

Onko kukaan muuten lukenut ikänä Nicholas Sparksin kirjoja ? Sain luettua yhden tossa perjantai yönä ja itkin silmät päästäni oikeasti. Aamulla päätä jomotti niin paljon, että buranaa vain ja silmiä särki :D Tollaset tarinat pitäis lailla kieltää, kun noin pitää itkettää. Mutta todella ihana tarina, kannattaa lukea jos tykkää Sparksista. Kirjan nimi on valinta (tai no mulla se on pokkari, en tiedä saako kovakantisena) ja se on rakkaustarina. Tykkään lukea rakkaustarinoita todella paljon :) Tarinassa Travis ja Gabby on naapureita ja he rakastuvat toisiinsa ajan myötä. Ja kun kaikki menee hyvin, on lapsia, yhteinen talo ja koiria, kaikki särkyy. Muuta en kerro, mutta itse pidin kirjasta paljon, vaikka tosi surullinen se välillä oli, mutta niin kuin kaikissa rakkaustarinoissa se päättyy onnellisesti. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Joku yrittää tunkeutua meille ?

Tälläinen pieni huomautus tähän aamuun taas kun tuo posti tuli. Petja meni jo kasiin yliopistolle ja mä tässä istun sohvalla ja ryystän kahvia. Tämä on siis ensimmäinen kerta kun asun kerrostalossa ja meinaan saada pienen sydänkohtauksen aina kun toi posti kolahtaa tuolta luukusta! En ole tottunut tollaseen ja aina pienen pienen hetken luulen, että joku tai jokin yrittää tunkeutua meille :D Pelottavaa....mutta kai siihen tottuu. Olishan se mukavaa, jos meillä olis postilaatikot tuolla alhaalla, eikä heräis siihen kun joskus aikasin aamulla tulee jokin turha ilmaissanomalehti, mutta toisaalta nyt mun ei tartte kävellä hakeen sitä postia. Sillain kätevää :)

P.S. Pitäkää peukut pystys! Menen työhaastattaluun tänään:) Toivottavasti kaikki menee hyvin !

Ah Tampere !

Täällä sitä sitten ollaan. Tulin sunnuntaina, kun Petja tuli Vekaralta kertaamasta. Oli muuten ihan kamalaa olla ilman Petjaa, vaikka ollaan oltu paljon kauemminkin eros kun vain viikonlopun. Mutta se, että siellä oltiin "sotimas" teki siitä jotenkin vielä yksinäisempää :D Outoa...

Olin perjantaina täällä käymässä ja kävin työkkärillä sellaisessa haastattelussa. Hain sellaiseen lukion käyneille tarkoitetulle kurssille, missä etsitään mm. opiskelupaikkaa ja lisäksi siihen sisältyy myös työharjoittelujakso. Kurssi kestää n. 3 kuukautta. Tänään sain tietää, että pääsin mukaan. Ei se saavutus kyllä ole, mutta se on nyt tälläinen "varasuunnitelma", jos en saa työpaikkaa. Huomenna menen sitten ihan oikeaan työhaastatteluun ja toivon, että nappais :) Olis se tosi mukavaa, jos sais tehdä viikolla täysiä tunteja töitä, kuin opetella elämään työmarkkinatuen voimin. Mutta sen saa nyt nähdä...

Nyt pitää vähän laittaa kuvia meidän kodista, kun viimein ja viimein sain ne puhelimesta koneelle. Itse yritin taistella bluetoothin kanssa, mutta ei onnistunut. Petja ne kuvat tänne sit lopulta sai. Vaikka kuinka kaikki on ylistänyt macbookkia niin ei se niin täydellinen oo, jos mä en osaa kuvia tänne ladata :DD Joo siis tälläistä...ja nyt niitä kuvia :)

Tervetuloa meille!

Tässä mä katson tänään klo 20 Suomen huippumalli haussa- ohjelmaa :)

Tässä me syöpötellään joka aamu ja ilta!

Siinä meidän makkari ja petjan koululaispöytä :)

Viimeisiä viedään!

Mulla on tänään viimeinen iltavuoro Lidlissä, mikä on mulle ilon aihe, koska en niin tykkää olla illoissa. Siellä pitää siivota ja on muutenkin melkein aina kiire. Lisäksi menen keskiviikkona vielä aamuvuoroon eli 7. Ja lauantaina on viimeinen työpäivä! Sunnuntaina kamat kasaan ja Hervantaan. Kankaanpäässä tulee kyllä käytyä melko usein, kun ei tuo välimatka niin suuri ole. Lisäksi piipahdan perjantaina Tampereella pienellä visiitillä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Tällä hetkellä mun huone kotona on tälläinen. Se on aika pieni, mutta mun tulee ikävä sitä ehkä pikkasen. Eilen kun oli tylsää vaihdoin siellä vielä vähän järjestystä. Laitin sängyn ikkunan edestä seinälle ja toin vanhan rukin tilalle. Minä ja Essi ollaan saatu mun edesmenneeltä kummisedältä vähän niinkuin perinnöksi tuollaiset rukit. Lisäksi eilen löysin kirpputorilta tollatteen risukoristeen, missä on helmiä liimattuna risuihin. Vien sen sitten meille parvekkeelle Hervantaan koristeeksi :)

Lisäksi eilen kirjoittelin osotteita yo kiitoskortteihin, varmaan tuli rustattua melkein 80 kirjekuorta. Teetin kuvat Kuva-centerillä. Kuvista tuli kyllä hienot, mutta on se kallista touhua.

Tässä yksi iso kuva. 

Jotain uutta ja jännää mun elämään!

Selvä. Olen ihan ymmälläni, en osaa käyttää tätä blogi "touhua", mutta enköhän vielä opi. En ole mikään tietotekniikan paraskaveri... Tämä on siis ensimmäinen blogini ja tätäkin päätin aloittaa hetken mielijohteesta. Tai no en ihan, koska kaksi kaveriani seikkailee Ruotsissa ja Saksassa aur pairina ja kirjoittavat blogia. Päätin itsekin, vaikka en seikkaile missään hienossa paikassa, mutta haluan kertoa elämästäni teille. Kirjoittelen varmaan silloin kun on hyvä kirjoittaa. En tee tätä sillä menetelmällä, että mun on keksittävä joka päivä jotain väkinäistä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee :)