Yksi mahtava puhelu

Tänään aamulla mä jotenkin jo alistuin siihen, että tätä tämä mun elämä tulee olemaan koko kesän. Kamalaa työtä ja aikaisia herätyksiä. Oon jo tottunut siihen, kun kello soi aamulla puoli 6 tai jopa puoli 5, mutta kamalaa se silti on! Yritän tehdä siitä mahdollisimman helppoa vain nousemalla ylös samalla sekunnilla kun kello soi. Ei yhtään vetelehditä sängyssä, muuten nukahdan uudestaan. Eikä torkkuja! Onnistuin siis jo miettiin, että tämä on mitä on ja silla mennään niin kuin kuin ei ole muuta. Oon koko ajan miettinyt, että voi kun tänään soitettaisiin jostain niistä kymmenestä paikasta, johon olen laittanut hakemuksen. Joka päivä! toivon tapahtuvan ihmeen. Ennen kuin eilen, mun onni kääntyi yllättävästi :)
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kirjotan ens maanantaina sopparin. Enempää en sano, jos kaikki menee kuitenkin persiilleen. Ei sovi juhlia liian aikasin, joudun kuitenkin pettymään, jos teen niin :)
Mutta näyttää siltä, että parin viikon päästä kaiken "paskan" siivoaminen on historiaa. Ihanaa :)

Voisin muuten kertoa vähän viikonlopusta. En sitten lähtenyt sinne kisoihin, vaan ihan oikiasti makasin sohvalla ja sängys melki koko viikonlopun ja ainakin sain nukuttua hyvin kaikki velat pois :) Perjantaina käytiin vuokraamas filmitownista leffa. Ihan kiva leffa oli kyllä, mutta siinä oli sellanen nallekarhu, jota mä aloin sääliä muutamas vaihees elokuvaa. Leffa on Ted, missä on puhuva nalle, jolla on vähän kovat elämäntavat. Pointtina on se, että jos tota nallea olis näytellyt ihan normaali ihminen en olis vääntänyt itkua yhtään, mutta en tiedä miksi muhun vaikuttaa kaikki nallet tai muut eläimet. Ihan sama mikä ohjelma tai elokuva, jossa on joku "elävä" eläin tai lelu, mä itken jos sille tapahtuu jotain.

Lauantaina mulle ja Petjalle tuli kaksi vuotta täyteen ja mein piti myös käydä syömäs josain ravintelis, mutta mä en jaksanut lähteä :D Oli vain jotenkin niin väsynyt olo ja halusin sitäpaitsi kyllä säästää rahaakin. Syötiin sitten kotona vain hyvin ja löllöttelin päivän ihan rentoutuen :)

Sunnuntaina käytiin illalla ihan oikeassa leffassa Plevnassa. Oltiin ostettu liput jo perjantaina, mikä oli osoittaunut jo silloinkin liian myöhäseks, kun ei meinannut ollat hyviä paikkoja enää jäljellä, mutta saatiin silti ihan ok kivat paikat. Ja elokuva oli perjantaina ensi-iltansa saanut Hannu ja Kerttu- Noitajahti :D Se oli tosi hyvä ja tykkäsin myös tämän suomalaisen Pihla Viitalan tekemästä roolisuorituksesta elokuvassa. Pelottava se ainakin oli, ja kun pelottavaan elokuvaan lisätään 3D-lasit, niin muutaman kerran mun perse hyppäs penkistä parin sentin verran ilmaan. Sen verran säikähti aina kun jotain lensi tohon naaman eteen :D

Nojoo, ei tässä muuta tällä erää :)
Ps. muistakaa mun syntymäpäivä lauantaina. 20 v. tulee täyteen, kamalaa kun oon jo noin vanha ja mun oletetaan selviävän elämästä yksin :D Voi kun olisinkin lapsen kengissä vielä :)

Ehhehheh :D