Hervantalainen heräsi talviuniltaan

Anna tässä huomautti, että en oo vähään aikaan kirjottanut mitään. Totta ja anteeksi :)
Mulla on ehkä huono selitys, mutta mulle ei kuulkaas tapahu tääälä mitään. En oo vain jaksanut kirjottaa kakoista työpäivistä... Mä en halua murjottaa :D Käytännössä elän vain ja ainoastaan viikonloppua varten, muu viikolla tapahtuva on melkein "yhdentekevää" mulle. Mutta ehkä mä nyt yritän etsiä jotain positiivistakin ja kirjoittaa siitä :)

Mulla on tänään kotona siivouspäivä ja olen jo aloittanutkin. Töissä olin jo aamulla ennen seiskaa ja pääsinkin poies ysin maissa. Keskiviikko on ehkä toisiksi mukavin päivä mun viikonpäivistä, joka viikko keskiviikkoisin vain kahden tunnin "työpäivä" ja loppupäivä vapaata. Niin tänään siis siivoan (ihan kuin en saisi jo kuunaamisesta tarpeeksi). Uskokaa tai älkää, mutta kotona on paljon hauskempi siivota kui töissä. Täällä ei tartte koskea erinäisiin ihmisen eritteisiin... Meinaan oikein pestä lattiatkin, hullukun oon.
Loppu päivän aattelin etsiä töitä. Pakko löytää jotain muuta tekemistä, sillä tämän hetkinen juttu vie multa mielenterveyden. Ohan se fyysisestikin melko rankkaa touhua, kun ollaan jalkojen päällä kokoajan ja käsivarrenlihakset saa kyytiä lattioita hinkatessa. Mulla on kuitenkin peruskunto sen verran hyvä, ettei se niin paljon rasita mitä nyt vähän jalkoja särkee kotiin päästyä (suurin osa kivuista johtuu kyllä penikkasärystä:/). Henkisesti tää on tiukkaa. Ei ole kiva tehdä työtä, josta ei tykkää sitten ollenkaan. Aamulla kun herää niin on jo valmiiksi vitutus päällä. Mutta kyllä tää tästä. Kävin tuossa loppuviikosta yhdessä työhaastattelussakin, mutta se ei tärpännyt. Ei se mitään, uutta matoa koukkuun vain :)

Nyt mua on purrut liikuntapörriäinenkin. Oon käynyt hiihtämässä tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, ja tätähän vuotta on vietetty vasta 23 päivää! Ensimmäinen lenkki kesti n.40 min :D ja olin aivan kuollut. Toinen meni jo paremmin ja siitä se sitten lähti. Nyt pakotan itseni hiihtämään vähintään kolme kertaa viikossa ja tähän asti se on onnistunut. Täytyy sanoa, että jaksan paljon enemmän ja oon iloisempi kun liikun enemmän. Mulla varmaan pörrää päässäkin, kun aijon osallistua nyt helmikuun alussa hiihtosuunnistuskisoihin. Haluan vaan mennä kokeileen lähtiskö harjotteleen vielä oikein kunnolla ja yrittäis parantaa henkilökohtasia sm-sijoja. Paras mulla on muistaakseni 10.sija sm erikoispitkällä matkalla eli n.15km. En aijo se kummempin kyllä reenata kisaa varten. Kattelen vähän vanhoja hisukarttoja ja ehkä yritän hiihtää muutaman lenkin lujempaa, että keuhkot ja sydän tottus kovempaan menoon.

Tällästä tänään :) meen jatkaan siivousta... Heissan!